2.1.2019

Onko kuoleman jälkeen elämää?

LO

Heräsin uuteen aamuun, itse asiassa myös uuteen vuoteen ajatuksella kuolemasta ja elämästä.  Ajatukseni näihin asioihin varmaankin saattoi uudenvuodenaaton illan vierailu ”anoppikokelaan” luona.  Hän on kokelas ainoastaan itseni ja puolisoni saamattomuuden vuoksi. Hän ei ole saanut virallista asemaa, koska emme ole saaneet virallistettua suhdettamme. Olemme olleet niin sanotuilla varmoilla puheilla, aikeissa mennä naimisiin eli kihloissa parikymmentä vuotta. Puhuttelin puolisoni edesmennyttä isää ”appikokelaana”.  Itse olen miniäntekele. Asiaan. Yöllä puolisoni totesi, jotta ikää sitä alkaa olla äidilläkin. Näin on, me kaikki ikäännymme. Ajatukset siirtyvät pakostakin välillä ikääntymiseen; siihen kuinka omat vanhempamme selviävät. Kuinka selviämme me, joilla ei ole lapsia meistä huolehtimassa sitten kun ikää on.  Kaikki järjestyy aikanaan, uskon siihen.

Elämä. Kuolema. Elinluovutus. Mietin tuota lahjaa, jonka kuollessa ja jo eläessään voi toiselle ihmiselle antaa. Elinluovutus on lahja toiselle ihmiselle kuoleman jälkeen. Herättyäni tähän uuteen vuoteen, laitoin kahvit tulemaan ja tarkistin milloin olen itse tuon pienen mutta kenties tulevaisuudessa jonkin ihmisen elämän pelastavan lapun täyttänyt. Vuosi on ollut 2001. Mitä jos sinäkin täyttäisit elinluovutuskortin? Tutustuin tilanteeseen ja huomasin, sen voi nykyaikana ladata puhelimeen. Sovelluksen joka ei katoa kuten pahvinen kortti. Sen voit tilata netistä tai hakea apteekista.  Lakimuutos tosin vuonna 2010 antaa olettaa, että jokainen vainaja suostuu elimiensä luovuttamiseen ellei hänen todeta sitä elinaikanaan erityisesti kieltäneen.  Elinluovutuskortin mukanaan kuljettaminen varmistaa kuitenkin tahtosi toteutumisen. Onko kuoleman jälkeen elämää, sitä en tiedä mutta elinluovutuksella voit varmistaa kenties jonkin muun henkilön elämän jatkumisen.

Tietävätkö lähimmäisesi kuinka haluat itsesi haudattavan? Puolisoni tietää jotta haudalleni ei tuoda sitten tekokukkia, eikä tekokynttilöitä.  Muuta en ole tahdostani ilmaissut.  ”Appikokelas” oli nämäkin asiat puolestamme kirjannut ylös. Hänen lempivirtensä ja hautaustapansa kaikki oli meillä tiedossa hänen kuollessaan. Hautaustoimistot ovat tehneet puolestamme vihkosia johon voimme kirjata toiveemme. Pitänee tämäkin asia hoitaa. ”Appikokelas” oli tehnyt myös hoitotahdon jonka kiikutin keskussairaalaan asian ollessa ajankohtainen. Hän oli viisas mies. Minulla olisi monta asiaa jotka voisin ottaa häneltä opikseni.   

Vuosi 2019 olkoon minulle opin aikaa. Monta asiaa voin tehdä paremmin.  Itseäni voin kehittää monella tavalla. Astua pois mukavuusalueelta, kuten tämän kirjoittaminen kohdallani on. Toivon sinulle mukavaa alkavaa vuotta.  Pidetään huolta itsestämme ja lähimmäisistämme.