Infektioiden hoidossa käytetään mikrobilääkkeitä, joihin kuuluvat antibiootit, virus-, sieni- ja alkueläininfektioiden hoitoon kuuluvat lääkkeet. Antibiootteja käytetään bakteeritulehdusten eli bakteeri-infektioiden hoitoon. Viruksiin niillä ei ole mitään vaikutusta. Infektion hoidossa mikrobilääkekuuri tuhoaa taudinaiheuttajan tai ainakin vähentää sen määrää. Lääkekuuri toimii yhteistyössä elimistön puolustusmekanismien kanssa, joihin kuuluvat veren valkosolut, vasta-aineet ja muita valkuaisaineita. Mikrobien nopeasti kehittynyt vastustuskyky antibiooteille ja uusien antibioottien hidas kehitystyö ovat suuria maailmanlaajuisia huolenaiheita. Tässä artikkelissa käsittelemme lyhyesti suun kautta annettavien antibioottien käyttöä infektioiden hoidossa.

Bakteeri-infektioiden lääkehoito

Bakteerin aiheuttaman infektion lääke on antibiootti. Joskus elimistön puolustusmekanismit toimivat yksinään niin tehokkaasti, ettei antibioottia tarvita. Joskus taas tarvitaan jopa kuukausien mittainen hoitokuuri. Tyypillisesti kuurit ovat 5-7 päivää. Lapsille ja iäkkäille määrätään antibiootteja suhteessa eniten verrattuna muuhun väestöön. Antibiootit voidaan jakaa laaja- ja kapeakirjoisiin. Mitä useampaan bakteeriin lääke tehoaa, sitä laajakirjoisemmaksi sitä kutsutaan. Laajakirjoisuus on etuna silloin, kun infektion aiheuttajia ei pystytä luotettavasti päättelemään. Kapeakirjoiset antibiootit taas häiritsevät vähemmän elimistön omaa hyödyllistä bakteeristoa.

Antibioottihoidossa on syytä noudattaa mahdollisimman tarkoin suositeltua annosteluohjetta, koska sekä liiallinen käyttö että liian varhain lopetettu käyttö aiheuttavat ongelmia. Jos antibioottikuurin lopettaa liian aikaisin, voi seurauksena olla taudin pitkittyminen ja muuttuminen hankalammaksi. Tarpeettomasti, varmuuden vuoksi, käytetyt antibioottikuurit aiheuttavat antibioottien tehon heikentymistä eli antibioottiresistenssin (bakteerien vastustuskyky antibiootteja kohtaan) lisääntymistä. 

Antibioottien haitat

Tyypillisimmät yleiset haitat antibioottihoidosta ovat vatsa-suolikanavan oireita tai ihoallergioita. Kuitenkin yksi antibioottiripulin muodoista, Clostridioides difficile -bakteerin aiheuttama ripuli, voi olla vakavakin. Koko väestön ja ihmiskunnan kannalta antibioottien erityinen haitta on, että ne häiritsevät ihmisen omaa hyödyllistä bakteeristoa (mikrobiomia) ja edistävät antibiooteille resistenttien bakteerien syntyä ja leviämistä. 

Ihmisen mikrobiomi on yksilöllinen, ja se säilyy lähes samanlaisena koko elämän ajan, ellei sitä häiritä. Antibioottihoito vahingoittaa mikrobiomia. Kuurin vaikutus säilyy viikkoja ja kuukausia. Pidemmät ja toistuvat kuurit ovat kaikkein haitallisimpia. Ihmisen mikrobisto eli mikrobiomi säätelee esimerkiksi aineenvaihduntaa, ravintoaineiden hyväksikäyttöä ja immunologiaa. 

Penisilliinit

Tyypillisesti penisilliinejä (G-penisilliini, V-penisilliini, amoksisilliini) käytetään hengitystieinfektioiden, ruusun, haava/ihoinfektioiden ja virtsateiden infektioiden hoitoon. Yleisimpiä haittoja ovat pahoinvointi, ripuli ja löysät ulosteet sekä ihottumat. 

Kefalosporiinit

Kefalosporiineja (kefaleksiini ja kefuroksiimi (suonensisäisesti)) käytetään hengitystie- sekä iho ja haavainfektioiden hoidossa. Tyypillisimmät haittavaikutukset ovat suolistovaivat; ripuli, pahoinvointi ja vatsakipu sekä ihottumat.

Kefalosporiineja ei voi käyttää tetrasykliinien kanssa yhtä aikaa.

Tetrasykliinit

Tetrasykliineja (doksisykliini ja tetrasykliini) käytetään tyypillisesti hengitystieinfektioihin, mykoplasman hoitoon sekä ihoinfektioihin (akne). Tetrasykliinien tyypilliset haitat ovat suolistoon liittyvät vaivat; ylävatsakipu, pahoinvointi, oksentelu, ripuli.

Tetrasykliinejä ei tule käyttää muiden antibioottien kanssa yhdessä. Kalkkivalmisteet (maitotuotteet), antasidit, sukralfaatit, rautavalmisteet ja sinkki huonontavat tetrasykliinien imeytymistä eikä näitä siksi käytetä samanaikaisesti. Ottoaikojen välillä on syytä pitää riittävän pitkä väli. 

Muut antibiootit

Muita melko yleisesti käytettyjä antibiootteja ovat sulfonamidit, trimetopriimi sekä nitrofurantoiini, joita käytetään yleensä virtsateiden infektioissa. Niillä on samat yleisimmät haitat kuin muillakin antibiooteilla. Suolistoon kohdistuvat haitat sekä ihoreaktiot ovat tyypillisiä.

Fluorokinoloneja (siprofloksasiini, levofloksasiini ja moksifloksasiini) käytetään virtsateiden infektioissa sekä kirurgiaan liittyvissä ja keuhkoinfektioissa. Tyypillisimmät haitat ovat suolistoon liittyvät oireet sekä ihottumat. Näillä saattaa esiintyä vakaviakin haittavaikutuksia; jännetulehdus, jänteen repeämä, jännevauriot, nivelkipu, raajojen kipu tai kävelyvaikeudet sekä hermoston oireet; neuropatia ja epileptiset kohtaukset. Fluorokinolonien imeytyminen häiriintyy kalkkivalmisteiden, raudan, magnesiumin, alumiinin tai antasidien kanssa yhtä aikaa otettaessa. 

Uskomuksia antibiooteista

On vahvempia ja heikompia antibiootteja. Tämä ei pidä paikkaansa. Jos antibiootti tehoaa taudin aiheuttavaan bakteeriin, se parantaa. Annoksen suurentaminen tai kahden antibiootin yhtäaikainen käyttö ei lisää tehoa, mutta lisää haittojen riskiä. Annoksen nostaminen lisää tehoa silloin, jos bakteeri on sellaisessa kudoksessa, johon antibiootti pääsee huonosti (esimerkiksi märkäpesäkkeissä). Tämä voidaan tehdä esimerkiksi antamalla lääke suoneen, jolloin saadaan lääkkeelle suuremmat pitoisuudet, usein samallakin lääkkeellä kymmenkertaisiksi.

"Tuo antibiootti ei tehoa minuun". Joskus voi olla aiemmista hoidoista käsitys, että jokin antibiootti, esimerkiksi penisilliini, ei tehoa tai että joku toinen on aina tehonnut. Mahdollinen heikko teho johtuu bakteerin, ei potilaan, ominaisuuksista. Todennäköinen syy heikkoon tehoon on ollut se, että taudin on aiheuttanut bakteeri, johon kyseinen antibiootti ei tehoa. Sama infektio, esimerkiksi virtsatieinfektio, voi toisella kertaa olla erilaisen bakteerin aiheuttama.

Antibiootin laajakirjoisuus on etu. Joskus saatetaan ajatella, että valitsemalla laajakirjoisempi antibiootti tai kahden antibiootin yhdistelmä teho paranee. Tämä toimii vain, jos ei ole luotettavaa arviota aiheuttajabakteerista. Tavallisesti avohoidon infektioissa oireet antavat usein hyvän kuvan aiheuttajasta. Sairaalainfektioissa joudutaan usein ensin aloittamaan laajakirjoinen hoito, koska mahdollisia aiheuttajia on runsaasti. Hoidon laajakirjoisuus yleensä lisää myös haittoja.

Antibiootti ehkäisee bakteeri-infektion synnyn. Hengitystieinfektiot aiheuttaa lähes aina virus, mutta pieni osa sairastuneista voi saada bakteerijälkitaudin, esimerkiksi välikorvatulehduksen tai keuhkokuumeen influenssan seurauksena. Antibiootin käyttäminen virusinfektiossa ei kuitenkaan vähennä jälkitaudin mahdollisuutta. Taudin ehkäisynä antibiootteja käytetään yleisesti vain tiettyjen sydänpotilaiden hammashoidon ja suurten leikkausten yhteydessä.

Lopuksi

Antibioottien käyttö on vilkas keskustelun aihe terveydenhuollon piirissä ja myös kansalaisten kesken. Kuten huomaamme niiden käyttöön liittyy monia huomioitavia seikkoja. Lisäksi antibioottien tulevaisuus on suuri huolenaine. Käyttämällä vastuullisesti antibiootteja vain tarpeeseen ja ohjeiden mukaisesti sekä tuomalla jäljelle jääneet lääkkeet apteekkiin vähennämme antibioottiresistenssin riskiä. Toimimmehan itsemme, ihmiskunnan ja elinympäristömme hyväksi. Juttelemme mielellämme aiheesta apteekissa, tervetuloa!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

Antibiootit - Terveyskirjasto

Infektiotautien hoito | Infektiotalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Antibioottien oikea käyttö | Lääketalo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)