Ihanan juhlaillallisen jälkeen alkaa ylävatsaa poltella ja seuraava yö on levotonta unta täynnä. Kauan odotetulla lomamatkalla vatsan toiminta hidastuu niin, että olo on tukala. Kuulostaako tutulle? Tuollaiset tilanteet ovat valitettavan tuttuja monelle suomalaiselle. Joidenkin arvioiden mukaan useampi kuin joka kymmenes aikuinen kärsii närästyksestä viikoittain. Haitallisesta ummetuksesta taas kärsii arviolta jopa 6 prosenttia aikuisista. Onneksi vaivoihin on olemassa lääkkeitä, ilman reseptiäkin. Lääkkeiden ohjeidenmukainen käyttö on turvallista ohimeneviin vaivoihin.

Tiesitkö, että myös itsehoitolääkkeillä voi olla haittoja pitkäaikaisessa käytössä? Siksi apteekissa keskustellaan asiakkaan kanssa ostotilanteessa sen hetkisestä terveysongelmasta ja lääkkeen käytöstä. On myös tärkeää, että vaivojen pitkittyessä otettaisiin yhteyttä lääkäriin oireiden tutkimiseksi ja oikean hoidon varmistamiseksi.

Voimme hyvin, kun vatsalaukun ja suoliston olosuhteet ovat sellaiset, että ruoka sulaa ja elimistö pystyy käsittelemään sitä tehokkaasti. Joskus tasapaino suolistossa järkkyy ja johtaa ruoansulatusongelmiin. Myös lääkkeitä liian pitkään tai liikaa käytettäessä voi tasapaino häiriintyä.  Tässä blogitekstissä kerromme lyhyesti tyypillisimpien vatsalääkkeiden käytöstä ja niihin liittyvistä haitoista.

Närästys ja närästyslääkkeet

Moni meistä on kokenut joskus närästyksen tunnetta. Tilapäiseen närästykseen lääkkeet ovat oiva apu, jos oireet ovat häiritseviä ja niitä haluaa helpottaa. Närästysoireet johtuvat mahan happaman sisällön noususta ruokatorveen. Oireena voi olla polttava kipu tai epämiellyttävä tunne rintalastan takana, happamat röyhtäisyt ja joskus happaman mahanesteen nousu suuonteloon saakka. Närästystä voidaan hoitaa myös kotikonstein. Ylipainon vähentäminen, ateriakoon pienentäminen varsinkin iltaisin, vatsaa ärsyttävien ja rasvaisten ruoka-aineiden vähentäminen sekä tupakoinnin lopetus ovat esimerkkejä keinoista närästysoireiden vähentämiseksi. Voit lukea ravitsemusohjeita närästyksen hoitoon täältä.

Närästyslääkkeillä on monta erilaista vaikutustapaa. Ilman reseptiä saatavat närästyslääkkeet voidaan jakaa vaikutusmekanisminsa perusteella kolmeen luokkaan: antasideihin, limakalvoa suojaaviin tuotteisiin ja happosalpaajiin.

Antasidit

Antasidit ovat happoa neutraloivia lääkkeitä, jotka sisältävät alumiini-, magnesium- ja kalsiumsuoloja. Ne vähentävät mahan happamuutta neutraloimalla mahahappoa. Niiden vaikutus on lyhytaikainen, joten niitä annostellaan useita kertoja päivässä. Useimmissa lääkkeissä on kalsium- ja magnesiumsuoloja, mutta joissakin myös alumiinihydroksidia. Tällaisella yhdistelmällä voidaan vähentää suoliston toimintaan kohdistuvia haittoja, koska alumiinisuolat voivat aiheuttaa ummetusta ja magnesiumsuolat löysävatsaisuutta. Suolistoon kohdistuvia haittavaikutuksia saattaa esiintyä suuria annoksia käytettäessä. Alumiinia sisältäviä lääkkeitä pyritään välttämään munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä ihmisillä, jotta alumiinia ei kertyisi elimistöön.

Sukralfaatti ja alginaatti, limakalvon suoja-aineet

Sukralfaatti muodostaa happamassa ympäristössä suojakalvon, joka suojaa vaurioitunutta limakalvoa. Sukralfaatti tarvitsee happaman ympäristön toimiakseen oikein, joten antasideja ei voi käyttää yhtä aikaa. Tätäkin valmistetta kannattaa välttää munuaisten vajaatoiminnassa. Sukralfaattivalmisteet voivat aiheuttaa myös ummetusta.

Alginiinihappoa ja antisideja sisältävät valmisteet reagoivat mahahapon kanssa, jolloin muodostuu mahalaukun yläosaan geelimäinen kerros. Se suojaa limakalvoa ja neutralisoi mahahappoa. Geeli pysyy mahalaukun yläosassa noin parin tunnin ajan. Jos tällaista valmistetta käytetään runsaasti, saattaa sen sisältämä natrium aiheuttaa ongelmia sydämen vajaatoiminnasta tai verenpainetaudista kärsiville.

Koska antasidit muuttavat vatsan pH:ta ja suoja-aineet muodostavat mekaanisen suojan limakalvolle, ne saattavat vaikuttaa muiden lääkkeiden imeytymiseen. Yhteisvaikutusten välttämiseksi näiden ja muiden lääkkeiden ottamisen välillä on hyvä olla ainakin kaksi tuntia.

Happosalpaajat

H₂ -reseptorin salpaajat

H₂ -reseptorin salpaajat, lääkeaineet famotidiini ja ranitidiini, ryhmänimensä mukaisesti hillitsevät histamiinin vaikutusta. Vatsassa se johtaa mahahapon erityksen ja happamuuden vähenemiseen. Itsehoidossa näitä lääkkeitä käytetään närästyksen, liikahappoisuuden ja happamien röyhtäisyjen lyhytaikaiseen hoitoon. Hoitoaika ilman lääkärin suositusta on korkeintaan kaksi viikkoa. Haittoja saattaa esiintyä myös näillä lääkkeillä. Tyypillisimpiä ovat päänsärky, ummetus, ripuli tai huimaus. Joidenkin lääkkeiden imeytyminen voi häiriintyä H₂ -reseptorin salpaajien kanssa käytettäessä.

Protonipumpun estäjät

Protonipumpun estäjät eli PPI-lääkkeet ovat yleistyneet nopeasti ylävatsavaivojen hoidossa. Suomessa on myynnissä valmisteita, jotka sisältävät esomepratsolia, lansopratsolia, omepratsolia, pantopratsolia tai rabepratsolia. Ne estävät mahahapon eritystä tehokkaammin kuin H₂ -salpaajat. Lyhytaikaisessa käytössä protonipumpun estäjät ovat turvallisia ja lievittävät vatsavaivoja tehokkaasti. Lääkkeen vaikutus on pitkäkestoista, joten kerran päivässä annostelu yleensä riittää. Hyvin voimakkaiden närästysoireiden häviämiseen voi mennä muutama päivä.

Pitkäkestoisemmassa käytössä PPI-lääkkeiden aiheuttama mahalaukun hapottomuus voi johtaa bakteerien ylikasvuun ja ravintoaineiden heikentyneeseen imeytymiseen. Se voi aiheuttaa myös C- ja B12-vitamiinin imeytymisen heikkenemisestä. Riski turistiripulin saamiseen on huomattu kohonneen PPI-lääkkeiden pitkäaikaiskäytössä. Lisäksi niin ikään on havaittu lisääntynyt riski luunmurtumille. Pitempään jatkuneen käytön jälkeen haponerittymisen normalisoituminen vie 4–6 vuorokautta ja aluksi haponeritys voi olla runsaampaa kuin normaalisti. Tämä saattaa johtaa vatsaoireiden uusiutumiseen. PPI-lääkkeiden pitkäaikainen käyttö olisikin hyvä lopettaa vähitellen muutaman päivän aikana.

Ummetus

Ummetus on hyvin yleistä. Ummetuksesta puhutaan, jos suoli tyhjenee harvemmin kuin 3 kertaa viikossa tai jos kiinteä uloste tekee jatkuvasti ulostaminen vaikeaksi. Tyypillisimmin syynä ovat elämäntavat, kuten riittämätön kuitujen ja nesteiden saanti sekä liikunnan puute. Jotkut lääkkeet, sairaudet tai rakenteelliset syyt saattavat aiheuttaa myös ummetusta. Ummetusta voidaan hoitaa, jos se aiheuttaa vaivoja. Hoitona on ensisijaisesti elämäntapojen muutos. Vasta toisena keinona suositellaan apteekista saatavia itsehoitolääkkeitä. Elämäntapamuutoksen vaikutus ja vaivojen helpottuminen näkyy vasta 1–2 kuukauden kuluttua. Lue lisää ummetuksen ravitsemushoidosta täältä.

Ummetuslääkkeet

Ummetuslääkkeitä on erilaisia. Toiset vaikuttavat suolen sisältöön (osmoottiset ulostuslääkkeet ja kuituvalmisteet) ja toiset taas suoraan suolen lihasten toimintaan (suolta stimuloivat ulostuslääkkeet).  Vaikutusmekanismista riippuen osa on turvallisempia käyttää pitempiäkin aikoja kerrallaan. Toisia taas ei voi käyttää kuin tilapäisesti.

Osmoottiset ulostuslääkkeet

Makrogoli sitoo vettä itseensä, jolloin suolen sisällön vesimäärä lisääntyy, ulostemassa pehmenee vilkastuttaen suolen toimintaa. Makrogoli kuuluu osmoottisiin ulostuslääkkeisiin, joiden tehtävänä on pehmentää suolen sisältöä. Hoidon aikana tulee nauttia riittävästi nestettä ja kuituja, jotta lääkkeen vaikutus on riittävän tehokas. Vaikka makrogoli -valmisteet ovat hyvin siedettyjä, tyypillisiä haittavaikutuksia ovat vatsakipu, turvotus ja ripuli. Nämä häviävät yleensä annosta pienentämällä. Liiallinen käyttö aiheuttaa haittavaikutuksina lähinnä vatsakipua, turvotusta ja ripulia. Jos oireet ovat voimakkaita, voi runsas ripuloiminen aiheuttaa elimistön kuivuutta ja suolatasapainon häiriöitä erityisesti lapsilla tai vanhuksilla.

Laktuloosi on myös osmoottinen ulostuslääke. Laktuloosi kulkeutuu paksusuoleen muuttumattomana. Siellä se hajoaa bakteerien vaikutuksesta ja sitoo itseensä vettä. Suolen sisällön määrä lisääntyy ja tyhjeneminen kiihtyy. Vaikutusmekanisminsa vuoksi tyypillinen haittavaikutus on ilmavaivat. Liiallinen ja runsas käyttö voi aiheuttaa lisäksi pahoinvointia ja oksentelua, mikä lisää riskiä elimistön kuivumiselle ja suolatasapainon häiriöille.

Kuituvalmisteet

Ispagulan siemenkuoria sisältävä valmiste on tarkoitettu tasapainottamaan vatsan toimintaa ummetuksen ja myös löysän vatsan hoidossa. Ispagulansiemenkuori sitoo vettä itseensä kasvattaen suolen sisältöä ja normalisoimalla suolen toimintaa. Huomioitavaa on, että kuituvalmisteita käytettäessä tulee nauttia riittävästi nestettä, ettei suolen sisältö entisestään tiivisty ja aiheuta ummetuksen pahenemista. Myös kuituvalmisteet voivat aiheuttaa ilmavaivoja. Muita lääkkeitä ei kannata ottaa yhtä aikaa kuituvalmisteiden kanssa. Sopiva tauko lääkkeiden välillä on 30–60 minuuttia.

Suolta stimuloivat laksatiivit

Suolta stimuloivia laksatiiveja ovat sennaglykosidit, bisakodyyli ja natriumpikosulfaatti. Valmisteet vaikuttavat suoraan paksusuolen seinämään aktivoimalla sen liikkeitä. Näitä valmisteita suositellaan käytettäväksi viimeisenä vaihtoehtona, jos muut keinot eivät auta. Käyttöaika kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä, muutaman päivän mittaisena. Valmisteita löytyy tabletteina, tippoina, peräpuikkoina ja pienoisperäruiskeina. Tablettina ja tippoina otettavien valmisteiden vaikutus alkaa yleensä 6–8 tunnin kuluttua. Pienoisperäruiske taas vaikuttaa jo 15 minuutin kuluttua. Näiden lääkkeiden pitkäaikainen käyttö johtaa suolen toiminnan hidastumiseen. Suoli tottuu niihin, ja laiskistuu eikä enää toimi ilman lääkkeitä. Lisäksi pitkäaikainen käyttö saattaa yksin tai yhdessä joidenkin lääkkeiden kanssa sekoittaa elimistön suolatasapainoa.

Koko kehon hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että hoidamme suolistoamme hyvin. Monilla elämäntavoilla voimme vaikuttaa sekä ummetukseen että närästykseen. Hellimmehän vatsaa ja suolistoa kehomme parhaaksi!

Lähteet ja lukuvinkkejä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00052

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00914

https://www.kaypahoito.fi/hoi50093

https://www.kaypahoito.fi/khp00105

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00092